Insinööri tai humanisti: Ihmis-, tieto- ja oppimiskäsitys DI-koulutuksessa

Opettajan käyttötiedon aukikirjoittamiseksi piti pohtia

oman alan ihmis-, tieto-, ja oppimiskäsitystä. 

Pohdin tätä DI-koulutuksen näkökulmasta.
Samoin tehtävänä oli miettiä, miten opettajana voisin 

kehittää tai monipuolistaa tätä.

Ihmis-, tieto- ja oppimiskäsitys DI-koulutuksessa

Pitkään mietin, mitä ”positiivista” voin sanoa insinöörikoulutuksen ihmiskäsityksestä. Mielestäni ihmiskäsitys on ”suppea”. Hieman kärjistäen teekkarin ja DI:n ihmiskäsitys on matemaattis-looginen. Koko maailma on matemaattis-looginen. Kaikki tärkeä voidaan kuvantaa malleina ja kaavoina. Tärkeät asiat voidaan päätellä loogisesti. Ihmiskäsityksen pohjana mielestäni on hyvinkin behavioristinen malli ihmisestä ja maailmasta. Perusinsinöörille kaavat ovat ulkoa opeteltuja faktoja, joiden avulla ratkaistaan ongelmia. Toki kaavoja sovelletaan käytäntöön, mutta periaatteessa yksi tehtävä on ratkaistavissa vain muutamalla eri tavalla.

Tietokäsitys (diplomi-)insinööreillä on hyvin faktapainotteinen. Tietoa on kaikki mitattava tieto. Tyypillisesti teekkareille tämä konkretisoitui laboratorioharjoituksena, joissa rakennettiin joku fysiikan koeasetelma ja jossa mitattiin jotain fysiikan suuretta. Vastaavia harjoituksia oli myös kemian kursseilla. Hieman kärjistäen voisi sanoa, että jos jotain ei voi mitata jollain laitteella, se ei ole tietoa vaan jotain muuta. Insinöörille maailma on tekninen. Ongelmat voidaan ratkaista tekniikan avulla.

Oppimiskäsitys insinööritieteissä on mielestäni jossain määrin behavioristinen ja jossain määrin kognitiivinen. (Palaan blogissani myöhemmin oppimiskäsityksiin.) Behaviorismi mielestäni näkyy siinä, että iso osa oppiaineesta insinööritieteissä on faktaa, joka pitää vain sisäistää juuri siinä muodossa, kuin sitä on opetettu jo vuosia. Kaavan oppimisessa ei ole varaa soveltaa tai oppia sitä vain suunnilleen oikein. Tietenkin kokonaan toinen juttu on tutkijakoulutus tai tutkimuskehitys insinööritieteissä. Erityisesti tässä vaiheessa, ehkä hieman jo aiemmassakin vaiheessa, näkyy kognitiivinen oppimiskäsitys: Insinööritieteissä pyritään ratkaisemaan käytännön ongelmia. Toki tutkijakoulutuksessakin sovelletaan joitain perusjuttuja, mutta silloin pitää olla myös uskallusta irrottautua perinteisestä insinöörin mallista ja tehdä tai ainakin yrittää tehdä asiat uudella tavalla.

Tieto-, ihmis- ja oppimiskäsityksen laajentamistarpeet DI-koulutuksessa

Vähintäänkin teekkarin ihmis- ja tietokäsitystä minun pitäisi pystyä monipuolistamaan. En ole aivan varma, kuinka paljon oppimiskäsitystä pystyy laajentamaan, koska kuitenkin peruskaavat ”pitää vain oppia ulkoa”, koska ne nyt vain ovat faktoja. Oppimiskäsityksen laajentaminen tulee kyseeseen mielestäni lähinnä tilanteissa, että henkilöllä on ongelmia oppimisen kanssa. Toisin sanoen siis tilanteissa, joissa pelkkä kaavojen ulkoa opettelu ei toimi. (Palaan myös oppimisen ongelmiin myöhemmin blogissani.)

Ihmis- ja tietokäsitystä pitäisi mielestäni DI-koulutuksessa ehdottomasti laajentaa. Koulutuksen aikana luotiin mielestäni turhankin tiukka jako siihen, että meistä tulee diplomi-insinöörejä ja muut ovat humanisteja. Tämä kahtiajako näkyy kivasti laulun Insinööri ja humanisti sanoissa. Maailmasta oikeastaan luotiin hyvinkin mustavalkoinen: me olemme diplomi-insinöörejä ja muut ovat jotain muuta. Periaatteessa näistä muista ei tarvitse välittää. Perusteluna tässä oli, että meidän luomamme tai käyttämämme tekniikan avulla maailma pyörii. Tämä näkyy mielestäni hyvin voimakkaasti suomalaisessa yhteiskunnassa: Lähes kaiken asioinnin voi hoitaa (tieto)tekniikan avulla. Tässä on paljon hyviä puolia (toki myös huonoja). Hyvät puolet huomaa, kun asuu ”hetken” maassa, jossa asiat hoidetaan virka-aikaan puhelimella tai kirjeillä, jolloin asian hoitamiseen tai sen hoitamisen odotteluun meneekin yllättävän paljon aikaa.

Sama laajentamistarve mielestäni pätee myös tietokäsitykseen. Karkeasti ottaen vain mitattavissa olevat asiat ovat tietoa, muut ovat jotain muuta. (En nyt keksi tähän sitä, miksi niitä kutsutaan.) Kuitenkin maailmassa on hyvin paljon asioita, joita ei voida mitata fysiikan tai kemian koejärjestelyillä. Ja tästä pääseekin sujuvasti siihen stereotypiaan, joka insinööreihin liitetään eli heidän puutteelliset sosiaaliset taidot. Tätä puolta pitäisi korostaa insinöörikoulutuksessa.

Oma roolini tieto-, ihmis-, ja oppimiskäsityksen laajentajana

Suuri kysymys tässä tietenkin on, että miten itse pystyn omalla toiminnallani monipuolistamaan näitä käsityksiä. Yksi tapa, miten olen pyrkinyt tätä tekemään, on, että kerron opiskelijoilleni avoimesti omasta koulutustaustani eli kerron siitä, että olen opiskellut myös muulla kuin teknillisissä korkeakouluissa. Toinen tapa voisi olla hyödyntää opetuksessa monitieteisyyttä. Hyvä esimerkki tästä on (vaikka tämä ei olekaan insinööritieteistä) Turun yliopiston KEKO-koulutus. KEKO on Kestävän kehityksen opetuskokonaisuus. Koulutus koordinoidaan Turun kauppakorkeakoulussa, mutta opiskelijat tulevat kaikista Turun yliopiston tiedekunnista. Juuri tätä osallistujien monitieteisyyttä on KEKO-koulutuksen opiskelijapalautteessa kehuttu. Vuoden kestävän koulutuksen aikana opiskelijoille aukeaa toisten tiedekuntien opiskelijoiden ”ajattelulogiikka”. Monitieteisyys sopii hyvin tähän opintokokonaisuuteen, kun käytännössäkin kestävän kehityksen ongelmien ratkaisu vaatii monitieteistä lähestymistapaa, koska pelkällä tekniikalla niitä ei ratkaista.

Tietokäsitystä ehkä parhaiten laajennan sillä, että opetan aiheita, jotka eivät ole ehkä ihan tyypillisiä insinööritieteitä, kuten riskienhallintaa, ympäristöjohtamista. Kaikilta osin nämä aiheet eivät ole vain matemaattisesti mitattavia. Erityisesti näillä aloilla käytännön tilanteet yrityksessä ovat muuta kuin vain matemaattisesti tai teknisesti ratkaistavissa. Tällä hetkellä suurin osa ongelmaa yrityksissä on, miten saada työntekijät oppimaan uuden toimintatavan, joka on turvallisempi tai ympäristön kannalta parempi, kun teknisesti eurooppalaisista työpaikoista on jo hyvin pitkälti tehty turvallisia tai ympäristön kannalta puhtaampia.

Seuraavassa postauksessa kuvaan kevään opekoulutuksen teemoja. Jatkan kuitenkin vielä myös syksyn teemoista kirjoittamista. Syksyn teemoista seuraavaksi käsittelen oppimistyylejä ja -strategioita.