Tykkää tästä!

(Kuva tehty tagul.com:issa)

Syksyn ensimmäinen tehtävä oli tehdä kirjareferaatti. 

Valitsin kirjaksi Niemen ja Sarraksen (2012) toimittaman 

Tykkää tästä! Opettajan ammattietiikka sosiaalisen 

median ajassa -kirjan. Nimensä mukaisesti kirja käsitteli 

sosiaalista mediaa ja opettamista monesta näkökulmasta. 

Nostan tässä joitakin kirjan teemoja esille.

Johdanto

”Lapsille ja nuorille koulu näyttäytyy teknologisena tyhjiönä, heidän normaalista arjesta poikkeavine välineineen.” (Multisilta 2012, 81-82)

Kirjassa oli 10, eri kirjoittajien kirjoittamaa, itsenäistä lukua. Luvut käsittelivät toisaalta nuoria sosiaalisessa mediassa (esimerkiksi somea psykologisena kasvuympäristönä, somen vaikutusta nuorten moraalitajuun sekä somen viihdyttävyyttä ja sen soveltuutta opettamiseen). Toisaalta kirja käsitteli myös opettajan roolia somessa, esimerkiksi näkökulmista opettajan vastuun rajat ja juridiikka.

Sosiaalinen media käsitteenä määritellään kirjan alussa. Palaan tarkemmin somen määritelmiin, kun kirjoitan meidän kehittämistyöstämme, mutta nostan tässä kirjassa esitellyt somen osatekijät, jotka ovat läsnäolo (tietoisuus muiden käyttäjien olemassa ja läsnäolosta), jakaminen (voi itse tuottaa, jakaa ja vastaanottaa sisältöä), suhteet (yhteenkuuluvuuden tunne), keskustelut (kommunikaatio muiden käyttäjien kanssa), identiteetti (omanlaisen identiteetin rakentaminen), maine (mahdollisuus arvioida toisten käyttäjien asemaa) ja ryhmä (mahdollisuus muodostaa omia yhteisöjä) (Kietzman,
Hermkens ja McCarthy (2011) Mäntymäen (2012) mukaan).  

Omat ajatukseni kirjasta

Somella ”on mahtava kyky vaikuttaa tunteisiin, mielialoihin, ajatteluun ja näiden kautta toimintaan… Harva kuitenkaan tiedostaa toimivansa sisällöntuottajana, agitaattorina tai maailmanlaajuisen median toimittajana. Harva ylipäätänsä ajattelee toimivansa mediassa … kun …. vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia, fanittaaa, myy ja ostaa tuotteita, etsii itseään ja toisia ihmisiä, hakee terveysvinkkejä ja opiskelupaikkaa.”  (Mustonen 2012)

Vaikka kirja oli varsin kevyt katsaus aiheeseen, siinä käytiin kenttää hyvin laajasti läpi eli nimestään huolimatta kirja ei keskittynyt pelkään opettajan ammattietiikaan. Se, mikä kirjassa ehkä vähän häiritsi oli, että kirjan artikkelit olivat jakautuneet selkeästi kahteen laitaan: osa kirjoittajista oli innoissaan somesta ja sen tuomista mahdollisuuksista opetuksen kehittämiseen, ja toinen reuna taas näki somessa lähinnä vain uhkia (jotka muuttavat opettajan roolin aivan joksikin muuksi kuin, mitä se tällä hetkellä tai joskus menneisyydessä on ollut). Itse somea paljon käyttävänä olin yllättänyt hyvinkin kriittisistä mielipiteistä. Lisäksi pieni ongelma kirjassa on, että osa kirjoittajista selkeästi yhdistää somen suoraan Internetiin eli kaikki, mikä on Internetissä, on somea (somehan on kuitenkin vuorovaikutusta netissä). Toisaalta kolmas ongelma on, että kirjassa käsitellään aiheita kuten somen vaikutusta  lasten/nuorten kehitykseen, mistä ei varsinaisesti ole vielä tutkimustuloksia, jonka kirjoittajat kyllä kirjassa myöntävät. Mielestäni kirja ei tuo kovin paljon uutta henkilölle, joka jo itse käyttää aktiivisesti somea ja ymmärtää sen toimintaperiaatteen. Toisaalta taas jos some on itselle vielä kovin vieras asia, niin kirja kannatta lukea.

Tarkastelen tässä kirjassa esiinnostettuja uhkia somessa, joita kirjassa luetellaan esimerkiksi seuraavat:

• opettajien puutteet tietoteknisissä taidoissa / vanhentuneet opetusmenetelmät
• onko opettaja opettaja vai yksityishenkilö koulun ulkopuolella
• omaa opetusmateriaalia ei pitäisi jakaa ilmaiseksi somessa (/Internetissä)
• luottamuksellisen tiedon jakaminen somessa
• häirintätapaukset somessa
• oppilaitoksen pitää tarjota laitteet ja aika somen käyttämiseen (jos sitä vaaditaan)

Opettajien puutteet tietoteknisissä taidoissa on nostettu esiin myös lehdissä viime aikoina (esim. Helsingin Sanomat otsikolla Opettajilla kelvottomat taidot tietotekniikassa). Tästä aiheutuu kaksi ongelmaa. Ensimmäinen on se, että opettajat eivät ole aktiivisesti ottamassa uutta tekniikkaa käyttöön. Toinen ongelma on se, että nuoret usein kokevat, että koulussa opettamiseen käytetyt menetelmät eivät vastaa sitä todellisuutta, missä nuoret koulun ulkopuolella elävät.

Kirjassa oli minulle yllättävää pohdintaa aiheesta, että opettajana pitää tarkkaan miettiä, että mitä somessa jakaa, koska oppilaat ja vanhemmat näkevät opettajan opettajana myös vapaa-aikana. Tämä varmasti pitää paikkaansa erityisesti lasten opettamisessa, mutta itselleni, kun opetan aikuisia, tämä ajatus ei ole tullut minulle mieleenkään. Toisaalta eipä minulla ole esimerkiksi Facebookissa opiskelijoita kaverina. Kuitenkin tämä ajatus on hieman ristiriidassa tämän syksyn koulutuksen teemojen kanssa, jossa yksi käsitteli opettajan roolia yhteiskunnallisena vaikuttajana. Tämän mukaisesti opettajalta edellytetään aktiivista roolia osana yhteiskuntaa. Yksi ratkaisu tähän ongelmaan on, että opettaja luo itselleen vähintään kaksi profiilia someen. Toinen näistä on selkeä opettajaprofiili, joka on opiskelijoidensa kaveri. 

Samoin kirjassa otettiin hyvin vahva kanta siihen, että opettajien ei pitäisi jakaa omaa opetusmateriaaliaan ilmaiseksi somessa (oikeammin ehkä kuitenkin Internetissä). Sinänsä olen samaa mieltä, että tehdystä opetusmateriaalista (jos se on todella hyvää) toki pitäisi saada korvaus. Kuitenkin jos puhutaan esimerkiksi vain luentokalvoista, niin kuinka todennäköistä oikeasti on, että niistä (koskaan) saisi todellisen rahallisen korvauksen. Itse uskon, että materiaalia jakamalla toisten opettajien kanssa on mahdollista kehittää myös omalle kurssilleen parempaa materiaalia. Olen itse saanut toisilta opettajilta materiaalia, jota olen hyödyntänyt vähintäänkin ideoina omassa opetuksessani ja olen myös pyydettäessä jakanut omia kalvojani.

Kirjassa varoitellaan paljon siitä, että opettajan pitäisi olla tarkkana, mitä tietoa hän jakaa itsestään, opiskelijoistaan sekä oppilaitoksestaan somessa. Tämän nyt pitäisi olla täysin itsestään selvää. (Eihän missään ammatissa ole järkevää nimeltä mainiten haukkua omaa työnantajaansa / työkavereitaan netissä...) Itsestään selvästi nettiin ei pitäisi kirjoittaa mitään, mitä ei halua leviävän mahdollisesti hyvinkin laajalle.

Lisäksi kirjassa nostettiin esille häirintätapauksia, joissa opiskelijat ovat jakaneet somessa materiaalia opettajista halventavaan sävyyn. Kirjassa käsitellyt tapaukset olivat sellaista, joista oli annettu tuomiot. Tätä osuutta pidin kirjan parhaimpana antina.

Kirjassa pohdittiin myös sitä, että jos opettajien oletetaan olevan mukana somessa, niin koulun pitää tarjota tähän niin työvälineet (esimerkiksi älypuhelimet) kuin myös työaikaa. Ei voi olla tarkoituksen mukaista, että opettajat käyttävät tähän omia laitteita tai vapaa-aikaansa. Tämä sinänsä kuulostaa aivan itsestään selvyydeltä, mutta ilmeisestikin näin ei aina ole, tuskin tätä aihetta muuten tähän kirjaan olisi nostettu.

Lähteet

 

Niemi, H., Sarras, R. (toim.) 2012. Tykkää tästä! Opettajan ammattietiikka sosiaalisen median ajassa. PS-Kustannus.

Kirjan luvut, joihin yllä viittaan:

• Jari Multasilta: Sosiaalinen media ja verkkovideot viihteessä ja oppimisessa
• Anu Mustonen: Sosiaalinen media psykologisena kasvuympäristönä
•          Matti Mäntymäki: Lapset ja nuoret sosiaalisessa mediassa